Tapasin Sadun kanssa ensimmäistä kertaa maanantaina. Ohjelmassa oli kuntotesti polkupyöräergometrillä ja lihaskuntotesti. Puhuimme myös tulevasta vuodesta ja mitä toisiltamme halusimme ja toivoimme.
Hapenottokyky ja kestävyys minulla oli testin mukaan loistavat. En hengästynyt pyörän vastuksen noustessa juurikaan, mutta jalat meni ihan hapoille. 13,5 minuuttia jaksoin fillaroida ennen kuin oli pakko luovuttaa. VO2 oli 40,8 mikä oli tuloksena erinomainen. Maksimisyke 193 ja leposyke 60. Kotioloissa se on n. 55. Ilmeisesti vähän jännitti pyörän päälle noustessani.
Mutta lihaskunto sitten olikin ihan toinen juttu. Selkälihakset onneksi erinomaiset, mutta kädet välttävät, jalat normaalit ja vatsa erittäin heikko! En saanut yhtään kertaa noustua lattialta ylös vatsalihasliikkeessä! Noloista nolointa ja erittäin pysäyttävää!
Kehonkoostumusmittaus oli vielä suurempi järkytys. Rasvaprosentti 48 ja risat, eli läskiä kropassa lähes saman verran kiloina. Viskeraalirasvan eli sisäelinten ympärillä ja vatsaontelossa olevan rasvan normaaliarvo InBody-mittauksessa täytyy olla alle 100. Minulla 201. Tulos hälyttävä.
Tästä siis lähden. Nyt minulla on tarkka ruokavalio, jota noudatan niin orjallisesti kuin vain voin kunnes sisäelinrasva on saatu johonkin järkevään malliin. Ei herkkuja, ei niin yhtään ainutta suklaanpalaa, ei mitään mikä ei ole listalla. Liikuntaa ensimmäiset 5 viikkoa 4 krt/vk. Kaksi kuntosalia ja kaksi spinningiä. Viiden viikon kuluttua liikuntaa 5 kertaa viikko. Satu kysyi minulta monta kertaa, että ymmärränhän että tästä lähtien en enää voi koskaan olla liikkumatta jos aion pysyä terveenä. Ymmärrän. Toivon että olisin ymmärtänyt jo kauan, kauan sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti